Onhan meillä toivoa!

Asiakasperheemme äiti kertoo siitä, miten pienikin apu auttaa isosti, silloin kun se tulee isoon tarpeeseen. 

"Mitä tehdään kun elämän haasteet iskevät samaan aikaan. Monilapsisessa perheessä on jo muutenkin tekemistä ja suuret kulut. Sitten kun perheessä äiti sairastuu vakavasti ja isä jää työttömäksi. Kuulostaa varmaan tutulta tarinalta, eikö?

Lapset ovat löytäneet sitä ennen mieluisat harrastukset ja ovat sitoutuneet niihin, saaneet kavereita ja päässet osaksi porukkaa, saavuttaneet jopa menestystä lajissaan. Vanhemmat ovat voineet olla turvallisin mielin ja tienneet missä yläasteikäiset lapset ovat. Se murhe on silloin poissa, että jotain ikävää tai pahaa sattuisi.

Ikävä tosiasia on kuitenkin vastassa ja se on RAHA - miten selvitään jatkossa kuluista, kun sairausmenot lääkkeisiin ja hoitoihin ovat korkeat ja perheen tulot ovat laskeneet. On istuttava alas ja pohdittava, miten tästä eteenpäin, kuinka selviämme?

Puhutaan ja keskustellaan lasten kanssa, miten edetään uudessa tilanteessa. Keskeytetäänkö kalliit hoidot, kun rahaa ei riitä kalliisiin lääkkeisiin, vai voitaisiinko vielä jostakin muusta tinkiä ja miten käy harrastuksille?

On ihana huomata, että lapset ovat valmiita tinkimään asioista, että saavat jatkaa harrastusta. Pohditaan yhdessä, mikä on tärkeää ja jokainen tekee listaa mistä voisi omalta kohdaltaan tinkiä. Listaa tehdessä tulee huomatuksi, että tätä ei tehdä ensimmäistä kertaa, koska monesta asiasta on jo tingitty. Mutta silti kukaan ei halua, että sairastuneen tarvitsisi jättää lääkkeet ostamatta ja ruokaakin pitää saada.

Mieleen tulee Hope, onhan meillä toivoa! Kysytään rohkeasti apua ja kerrotaan perheen tilanne. Eikä aikaakaan kun saamme jo myönteistä postia. ” Voimme tukea lasten harrastuksia”. Tämä on vanhemmille valtava helpotus ja ihanaa on nähdä nuorten silmissä pilkkivä ilo ja kiitollisuus kun he tajuavat, että taas selvittiin tästäkin ja he saavat jatkaa mieleistä harrastustaan!

Se kaikki kireys ja ahdistus, mikä on painanut mielissämme helpottuu ja muuttuu voimaksi, että me yhdessä selvittiin, mutta emme yksin vaan toisten tuella - yhdessä! Puhumme ääneen kuinka maailmassa on kaiken pahan keskellä myös niin paljon hyvää, välittämistä, lämpöä ja rakkautta ja kuinka kiitollisia saamme olla. Sitten jokainen lapsukainen lähtee hyvällä mielellä katsomaan omia pieniä vaatteitaan ja tavaroita, joilla ei enää ole käyttöä, jotta myös he saavat auttaa jotain toista pientä avun tarpeessa olijaa näillä pienillä teoilla.

Jokaisella teolla, sillä pienelläkin on merkitystä ja meille on ollut suurí apu, että  lapset ovat saaneet toteuttaa itseään harrastuksissa. Sen eteen on pitänyt tehdä myös töitä, mutta uskomme, että harrastus ja siinä menestyminen on tuntunut sitäkin paremmalta, ja koulunkäyntikin on sujunut!

Suuri kiitos kaikille niille jotka haluavat auttaa kaikkia kaltaisiamme! Kiitos teille,  jotka ovat valmiita tukemaan lapsia ja nuoria hyvän harrastuksen, kuten urheilun pariin.  Harrastuksesta saa iloa monin verroin takaisin, ja se lapsen tai nuoren palo siihen omaan juttuun antaa voimaa jaksaa huomiseen! Iloa, valoa ja voimia kaikille, uskaltakaa pyytää apua, ja antaa sitä eteenpäin silloin kun itse siihen pystyt!"